Hellou!
Sori kun on ollut piiittkkäää kirjoitus katkos. Tähän tulee muutos. Ja tämä on lupaus!
No mistäköhän sitä aloittaisi. Vaikka siitä että olen ollut koko aika kipeänä. Viime viikonloppuna kaikki huipentui siihen että menetin ääneni ja vatsa huusi hoosiannaa. Keskiviikkona päätin sitten mennä lääkäriin, mutta täällä Koreassa se ei käykkään niin yksinkertaisesti. Lähdettiin kämppiksen kanssa koulun medical centeriin, jossa meitä pyydettiin saapumaan myöhemmin uudestaan, kun lääkäri on paikalla. Vastaanotto apulainen ei tietenkään osannut puhua englantia vaan hän ojensi meille puhelimen, jossa ääni pyysi kuvailemaan oireita ja sitten pyysi meitä ystävällisesti saapumaan myöhemmin uudelleen. Kiltteinä tyttöinä saavuttiin myöhemmin uudestaan lääkärin vastaanotolle, jossa kämppikselleni diagnosoitiin (väärin) akuutti poskiontelintulehdus ja annettiin antibiotti kuuri. Kun mun diagnosoinnin vuoro tuli, vastaanottoapulainen ryntää sisälle. Ystäväni oli pyytänyt häntä näyttämään mikä lääkkeistä on antibiotti, sillä hän ei halunnut syödä turhaa kuuria ilman tutkimuksia ja vielä väärällä diagnosilla. Nainen ryntää vauhkona huoneeseen ja alkaa puhua koreaa lääkärin kanssa. Sitten alkoi kauhea puhelin rumba ja huomasimme että lääkäri ei ollut naputellut tietojamme koneeseen vaan käyttänyt googlen kääntäjää koko ajan. Lopulta meidät ohjattiin international officeen, jossa kerrottiin että meidän pitäisi mennä sairaalaan. Ongelmana oli että sairaala menisi kiinni pian, joten käynti siirtyi taas paivällä. Näin täällä näitä sairaita juoksutetaan.
Seuraavana aamuna oli sitten sairaalareissu tiedossa, onneksi tulkin kera. Kämppikseni voi jo paremmin ja päätti jättää reissun väliin. No sairaalassa pienen juoksentelun jälkeen pääsin ensin lääkärin (avustava) luokse, joka haastatteli ja kyseli oireita. Sitten oli mittausten vuoro. Verenpaine ja pituus(?). Lopuksi pääsin vielä professonrin luokse, joka jätti huomioimatta täysin vatsa oireet ja määräsi kasan lääkkeitä, joista tunnistin ainoastaan antihistamiinin. Viimeiseksi juostiin vielä ympäri sairaalaa englannin kielisten papereiden perässä (vakuutusyhtiölle) ja kävimme tulkin kanssa apteekissa. Huvittavinta loppujen lopuksi oli että lääkäri oli määrännyt lääkkeitä vain kolmelle päivälle! Ei mikään lääke nyt ehdi vaikuttaa niin nopeasti. Koko kahden päivän ruljanssi oli siis täysin turhaa :D
Onneksi varauduin Suomesta lähtiessä reilumman kokoisella lääkevarastolla, ja olenkin jo taltuttamassa tautia. Ensi kerralla kun tulen kipeäksi, saatte kyllä lähettää Suomesta lääkkeet!
No comments:
Post a Comment